Tämä jälkimmäinen tarkoittaa sitä polkupyörällä polkemista, mikä ei saanut kuitenkaan kovin suurta kannatusta ainakaan nyt, mutta sekin homma tehdään varmasti joskus toiste. Kova maa ei houkutellut tällä kertaa ja kanoottireissu alkoikin tuntuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Päätettäväksi jäi vain se minne sitten menntäisiin.
Retkiremmi suunniteluillassa.
Oltiin juteltu Saimaasta, Lapin joista, Hartolasta Tainionvirtaa pitkin Päijänteelle melonnasta, Hossasta ja Inarijärvestä. Yksi sun toinen oli käynyt kevättalven aikana melonta-aiheisillä nettisivuilla, joissa oli kertomuksia yllämainittujen alueiden melontareissuista ja -mahdollisuuksista.
Ensi alkuun päädyttiin mielenkiintoisen tuntuiseen Inarijärveen, mutta myöhäinen reissuajankohtamme elokuun loppupuolella, järven valtava koko aavoine selkineen ja veden kylmyys tuohon aikaan yhdistettynä vielä kokemattomuutemme lajiin, saivat meidät toisiin aatoksiin.
Kohteita selvitellessä...
Pähkäilimme vielä eri vaihtoehtoja ja lopulta päädyimme tekemään Retkiremmin ensimmäisen kunnon kosketuksen melontaan Joutenveden ja Koloveden saaririkkaissa järvimaisemissa.
Petri hoiteli meille kajakit ja tarpeelliset rensselit SaimaaHoliday Oravi, Oravi Outdoor Centeristä. Me valitsimme Petri kanssa kahden melottavan "long nose" -kajakin ja muut sitten yksin melottavan. Meistä tuo kahden melottava tuntui paremmalta vaihtoehdolta vähän niin kuin tandem -polkupyörä vs. yksinpojettava pyörä. No viikon melonnan jälkeen ollaan sitten viisaampia valinnan järkevyydestä.
Leppoisaa melontaa Tainionvirralla
Koska meillä kaikilla on aika vähän kokemusta melonnasta, rantautumisesta ja varsinkin siitä, miten kajakista pääsee ketterästi pois sen kaaduttua ja könyämään siihen sitten takaisin, niin kunnon koulutus olisi paikallaan.
Roope hoiteli asian ja kun hän sai järjestettyä Retkiremmille vielä ihan ikioman privaattikurssin Helsingin Vuosaaressa toimivaan Natura Vivaan, niin johan alkoi reissukuume poltella.
Uutta on aina mukava kokeilla ja pääasiahan on ettei polje tai melo :) paikallaan a lá Tuomari Nurmio.
Vantaalla 05.05.2011
Eero
4 kommenttia:
Mielenkiintoista nähdä, että millaisia kuvia saatte otettua melontaretkiltä. Jos retkellä rantaudutaan vain lounaalle ja yöksi, niin maalla otettujen kuvauspaikkojen määrät ovat sangen rajalliset ja vesillä ollessakin kuvakulma on melko matala.
Itselläni ainoat tähän asti kajakista otetut kuvat ovat olleet vanhalla PowerShot G3:lla otettuja.
Ensi kesänä tosin saatan rohkaistua sen verran, että otan 20D + 50mm f/1.8 paketin vesillä esille. Jos sille käy jotain, niin tappiot ovat siedettävät.
Terve Juha,
joo, jää nähtäväksi tuo kuvauspuoli... Tavoitteena on kuitenkin ottaa järkkärikalusto mukaan, mutta käyttöaste on vielä kysymysmerkki. Taskuun on myös otettava jokin pokkari jolla voi ikuistaa vaellusta tasaisella tahdilla. Tätä täytyy suunnitella tarkemmin, mutta kuvia on joka tapauksessa tarkoitus ottaa!
Retkiremmin puolesta,
Roope
Hyvältä kuulostaa tuleva reissu. Itsekin olen suht kokematon meloja, mutta olen kesäkuun alussa lähdössä Venäjän puolelle Vuokselle melomaan inkkarilla. Hirmuisesti jänskättää! Onneksi on parin päivän yhtämittainen intensiivikurssi melonnasta ennen retkeä. Aion ainoan järkkärini uskaltaa ottaa mukaan, toivottavasti pysyy kalusto kuivana.
Moikka Minna,
jännittyneet on fiilikset myös Remmin keskuudessa. Melonta on suurimmalle osalle meistä uusi retkeilymuoto. Venäjän puolen inkkarireissu kuulostaa aikamoiselta seikkailulta - ilmoittelehan miten reissu on lopulta toteutunut! Mekin teimme juuri vahvistuksen melontakurssista, joten melontataitojen terävöittämistä on tiedossa ennen reissua. Pidähän sinäkin kamerasta huolta, vesillä liikuttaessa on aina riskejä... Laita linkkiä reissukuviisi vaelluksen jälkeen, jotta päästään ihanstelemaan! Tsemppiä vaellukselle ja kiva kun kommentoit! :)
Terv. Roope
Lähetä kommentti