Jos haluaa vaihtelua Suomen Lapin ja Skandinavian tuntureilla patikointiin ja tehdä sen vielä lämpimässä säässä ilman hyttysiä ja mäkäriä, kannattaa ottaa suunta lounaaseen ja lentää Kanarian saariryhmään kuuluvalle La Palmalle.
Saari on kompaktin kokoinen, pinta-alaltaan n. 706 neliökilometriä ja väkiluvultaan n. 86.000, joista pääkaupungissa Santa Cruz de la Palmassa asuu n. 17 - 18.000 ihmistä. Kasvillisuus vaihtelee rannikon substooppisesta palmumetsistä keskiosien laakeripuu- ja mäntymetsiin päätyen lopulta ylävuoriston puuttomaan maisemaan mannerilmastoineen ja lumisateineen.
Saarella voi harrastaa patikoinnin lisäksi liitovarjolla lentämistä, maasto- ja maantiepyöräilyä, surffailua, valokuvausta, kasvien, lintujen hyönteisten ja yleensä luonnon tutkimista ja tarkkailua, ratsastusta jne. Auringonpalvonnan, rantaelämän ja bilettämisen ystäville saari ei tarjoa juuri mitään ja heidän kannattaakin jäädä harrastamaan näitä asioita viereiselle Teneriffan saarelle.
Maisemat La Palmalla ovat hulppeita ja korkeuserot lyhyilläkin matkoilla melkoiset verrattuna kotoisen Lappimme tuntureihin. Saaren korkeimman vuoren, Roque de los Muchachoson huippu kohoaa 2426 metriin korkeuteen merenpinnasta, mutta kipuamiseen ei tarvita hyvän kunnon ja terveiden polvien lisäksi mitään vuorikiipeilijän välineitä tai -taitoja, sillä sinne johtaa joka puolelta saarta useita patikointireittejä.
Saaren useat kymmenet hyvin merkityt, eripituiset ja vaikeusasteeltaan erilaiset patikkareitit takaavat sen, että koskaan ei tarvitse kulkea samoja polkuja kahdesti. Jos on aikaa ja kuntoa, voi halutessaan kiertää koko saaren jalkaisin.
Kävin vaimoni kanssa saarella helmikuussa 2009. Tarkoituksenamme oli osallistua kahteeen ohjattuun patikkareissuun. Toinen oli 16 km pituinen Caldera de Taburienten kansallispuiston jylhissä maisemissa kiermurteleva reitti ja toinen n. 19 km pituinen Ruta de los Volcanes eli tulivuorireitti. Jälkimmäinen kiinnosti eniten, sillä koko La Palman saari on käytännössä yhtä suurta tulivuorta ja siksi teimme sen reissun ensin.
Caldera de Taburienten retki jäi valitettavasti tekemättä, sillä matkan järjestäjä siirsi sen myöhempään ajankohtaan alueella olleen liiallisen vesimäärän vuoksi.
Tulivuoriretki, Ruta de los Volcanes, alkaa n. 1440 mpy olevalta pinjamäntymetsää kasvavalta El Pilar Refuge levähdyspaikalta. Sieltä noustaan retken korkeimmalle kohdalle n. 2 km mpy olevalle Las Deseadasin vanhoille kraatereille. Täältä laskedutaan sitten päätepisteenä olevaan Fuencaliente de la Palman kylään, jonne on matkaa Las Deseadasista 12 kilometriä ja laskua 1,2 km.
Reitti kulkee koko ajan saaren eteläosan keskellä olevalla "selkärangalla" josta näkyy hienosti sekä saaren itä- että länsipuolen rannat. Las Deseadasin kraaterit muistuttivat osittain kuunmaisemia, mutta jollain lailla myös etelä-suomalaisia hiekkakuoppia.
Mustasta laavasta kasvoi pinjamäntyjä ja välillä maisemat muistuttivat hieman kotomaamme vaaramaisemia, paitsi täysin puuttuvan aluskasvillisuuden osalta. Oppaamme kertoi, että suurin osa männyistä oli istutettuja.
Viikon pituinen lomamme mahdollisti vain pintaraapaisun kaikesta. Kunnon patikointiin ja maisemien kuvaamiseen pitäisi varata aikaa ainakin kaksi viikkoa, mutta jos on elämää ja rahaa, niin palaan sinne vielä takaisin. Oli se niin hieno paikka.
Eero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti